Pinehill-Extreme 2018: Esittelyssä Päivämatka Jämille

Mistä on kyse? 

Pinehill-Extreme on 18.-19.5. järjestettävä opastettu ja huollettu pitkien matkojen maastoajo.

Tästä linkistä pääset tapahtuman yleisesittelyyn!

Pirkan uralla jossain Hämeenkyrön ja Jämin välimaastossa.. (Kuva: Kimmo Virkki)

Täysmatkan (300 km) lisäksi vaihtoehtona tänä vuonna on yön yli tapahtuva ajo eteläisellä Pirkanmaalla Roinejärvi kiertäen (tästä lisää aiemmassa blogissa! linkki) tai koko lauantaipäivän kestoinen päivämatka Jämille. Jälkimmisestä tarkemmin alla:

Vatulan kangaspolut ovat tuttuja myös Jämi 84 -maastopyöräkisasta! (Kuva: Kimmo Virkki)

Pinehill-Extreme: Päivämatka Jämille lauantaina 19.5.2018

• Opastettu maastoajo kerää parhaat neulaspolut Nokialta Jämille kulkevalla reitillä!

• Ajettava matka noin 160 km, kesto noin 13 tuntia, riippuen ryhmän etenemisestä.

• Reitin lähtöpaikkana toimii Koukun maja, Nokian koukkujärvellä  (os. Koukkujärventie 420, 39150 Nokia)

• Ajankohta: Lauantaina 19.5. klo 05.00 -> 18.00. HUOM: varhaisesta lähtöajankohdasta johtuen tarjolla on lisähinnalla yöpymismahdollisuus ennen starttia (pe-la -yö)! Lisähintaan sisältyy puuroaamiainen +kahvi/tee.

• Huoltoauto seuraa mukana tarjoten parin tunnin välein pientä purtavaa ja juomatäydennystä. 

• Ruokailu ja puolivälin huoltotoimenpiteet Jämillä 11.00-12.00. Muut huollot Ylöjärvellä ja Kyröskoskella sekä meno- että paluumatkalla.

Huomioitavaa: Kyseessä on vaativa maastoajo. reitin läpiajaminen vaatii riittävän maastoajotaidon, hyvän pohjakunnon sekä riittävän valmistautumisen niin fyysisesti kuin henkisesti. Myös ajokalusto on tärkeää huoltaa perusteellisesti, ettei meno takeltele sen vuoksi.

Tauon pitoa Ylöjärvellä (kuva yllä) ja Vatulassa Ikaalisissa (kuva alla)

Suuntaa-antava reitti vuoden 2018 Extremestä. Muutoksena kuvan reittiin lähtö- ja maalipaikka sijaitsevat Nokialla, kokonaismatkan ollessa noin 160 km.

Reitin kauimmaisessa pisteessä Jämillä pidetään ruokatauko ja tarpeen mukaan vaihdetaan kuivat ajovaatteet.

Päivämatkan osallistumismaksu

• 31.3.2018 saakka: 35 € (+ mahdollinen ennakkoyöpyminen ja puuroaamiainen 5 €) 
• 1.4.-11.5.2018: 50 € (+ majoitus ja puuroaamiainen 10 €) 

Linkki ilmoittautumiseen.

Maksu sisältää:

• Opastetun maastoajon. Oppaina matkantekoasi kokopäivän reissussa Jämille ovat sujuvoittamassa: 
• Arto Ranta
• Jari Huhtala
• Jari Mallat

• Huoltoauton saatavuuden: nestetäydennys, pientä välipalaa sekä teknistä apua pyörän kanssa olosuhteiden niin vaatiessa:
• Parin tunnin välein nestetäydennystä pulloihin (vesi/mehu), suolapaloja, makeisia ym. 
• Tarpeen vaatiessa uupunut kuski kuljetetaan turvallisesti takaisin tapahtumakeskukseen.
• Päivällisen ajon päätteeksi
• Saunomisen Koukun majan rantasaunassa, Koukkujärven rannassa mahdollisuus myös uida. HUOM! Suihkumahdollisuutta ei ole, vaan erähenkisesti peseytyminen joko uiden tai kantamalla vesi järvestä rantasaunalle.
• Hyvää maastoajoseuraa!

 

Kiinnostusta olisi, mutta mietit onko reitti liian vaativa.

• Emme aja kisavauhtia, mutta matkanteko pyritään pitämään sujuvana. 
• Se tarkoittaa noin 15 km/h keskinopeutta.
• Polkujen ja hiihtouran/sora-/asfalttiteiden osuus reitistä jakautuu suunnilleen 
• 60% (polut)
• 40% (kuntoilu-urat ja tiet). Näillä osuuksilla keskinopeus on hieman isompi ja tällöin voi hyödyntää myös joukon peesiä.
• Ainakin yhden seuraavista vaihtoehdoista tulisi toteutua:
• Kuntoni (ja istumalihaksieni kestävyys) riittää kolmentoista tunnin mittaiseen tasavauhtiseen ajoon.
• Olen tehnyt maastopyörällä pidempiä päiväretkiä tai ajanut maastopyöräilyn maraton-tyyppisessä kisassa:
• XC-Maraton Cupin osakilpailun vähintään 15 km/h keskinopeudella.
• Tahkolla 120 km läpi TAI 60 km alle neljään tuntiin.
• Edellä mainitut tapahtumat ovat esimerkkejä ja luonnollisesti myös muut useamman tunnin maastoajot käyvät hyvästä referenssistä. Tärkeintä on, että tiedät itse, oletko fyysisesti valmis tähän maastoajohaasteeseen!

Nöösin raportti: Umpihankihiihdon MM-kilpailut, Pudasjärvi

Umpihankihiihdon MM-kilpailut 2018

Arjen vastapainoksi keski-ikäinen mies tarvitsee jotain alkukantaista.

Täytyy mennä metsään. Sellaiseen metsään, jossa on vähintään metrin verran lunta ja jossa ei pääse ilman suksia mihinkään.

Ilman oikeita suksia. Nyt en puhu mistään miekannäköisistä kapuloista, joissa täytyy olla epämukava jäykkäpohjainen jalkine jalassa, en. Suksiin täytyy voida laittaa aito Nokialainen kiinni! Suksen täytyy olla sellainen, että se taipuu, muttei katkea. Se tuli Syötteen alueen maastoissa todettua, kun välillä tultiin metsäistä vaaranrinnettä alas, usean mäntykosketuksen verran. Onneksi laskuissa molemmat jalat saatiin puiden samalta puolelta.

21. Umpihankihiihdot järjestettiin helmikuun 9.-11. päivinä. Ensimmäinen kestävyyskoe suoritettiin perjantaina, istuen 12 tunnin bussimatka Keravalta hotelli Pikku-Syötteelle. Samanhenkistä porukkaa oli matkassa minun ja bussikuskin lisäksi myös useampi kymmenen. Olihan kyseessä kisajärjestäjän tilausajo. 

Hämmästyttävän usealle tämä suoritus ei perjantaina riittänyt, vaan oli pakko vielä urheilla. Osa nimittäin lähti iltarastille lähes välittömästi bussin saavuttua perille. Iltarasti tarkoittaa sitä, että poistuu hotellin lämmöstä metsään, tekee nuotioon tulet ja värjöttelee makuupussissa laavukankaan alla siihen saakka, että tuli hiipuu. Sitten palelee. Siitähän tässä tapahtumassa on pohjimmillaan kyse ja sen vuoksi halusin itsekin päästä sen kokemaan.

Ensimmäinen kerta on aina jännin.

Perjantai-illan kilpailuinfo hotelli Pikku-Syötteellä.

Kuvat yllä ja alla: Tykkylumiparatiisi Syötteen tapaan. Lunta ainakin riittää tulevaa hiihtoa ajatellen.

Niinpä loivensin jännitystäni sen verran, että jäin perjantaina joukkueen kanssa hotellille. Lämmin ruoka, lämmin suihku ja ergonominen posliini-istuin. Näistä päätin nauttia viimeisen ehtooni ennen virallista starttia!

Lauantai 10.2.

Vaikka osa höntysi jo perjantaina matkaan, oli kilpailujen varsinainen päälähtö lauantaina klo 08.00–09.00. Kilpailijat lähetettiin matkaan kolmen minuutin välein ja aikaa lauantain radan kiertämiseen oli kymmenen tuntia.

Ensimmäisen hiihtopäivän aikana tuli kiertää neljä tehtävärastia. Näistä jokaisessa oli oma tehtävänsä ja kuten elämässä yleensäkin, myös tässä tapauksessa virheistä sakotettiin. Sakko ei toki ollut aikasakkoa vaarallisempi. Toki niiltä yritettiin parhaan mukaan välttyä, sillä ne lisättiin seuraavan päivän umpihankiosuuden hiihtoaikaan. Tehtävät käsittelivät eläinten jälkien tunnistamista, etäisyyksien arviointia ja ensiapua. Lisäksi tänä vuonna pääsi tutustumaan ampumahiihtoon. Kilpailun vaativuudesta kertoo se, että jokaisesta ohilaukauksesta tuli perinteisen sakkominuutin sijaan kaksi minuuttia penalttia. En uskaltanut ampua yhtäkään ohi.

Kuvat yllä ja alla: Vuoroa odottamassa ensimmäiselle rastille. Rastilla kysyttiin ensiapuun liittyviä asioita.

Pelkkää sakkojen välttelyä lauantai ei ollut, vaan lisärasteilta sai ansaita hyvitysminuutteja. Ne lisäsivät matkaa, mutta käymällä jollain tai vaikka kaikilla neljällä lisärastilla sunnuntain hiihtoajasta vähennettäisiin tietty määrä minuutteja. Ahkeruudesta palkitaan, kuten elämässä kuuluukin mennä. En tiedä kaikkien joukkueiden hakemista lisärasteista, mutta voisin silmämääräisen arvioni mukaan sanoa kisaajien olleen keskimäärin varsin ahkeria. Osa kisaajista oli jopa niin ahkeria, että saapuivat vasta pimeän aikaan yöleiriin. Meillä aikaa lauantain urakkaan meni 8 h 15 min. Tosin neljännellä lisärastilla emme käyneet.

Umpihankihiihtokilpailu koostuu kahdesta (perjantain lähtijöillä kolmesta) hiihtopäivästä, jossa ensimmäinen päivä edetään melko rauhallisesti, mutta ajallisesti pitkään. Tällöin voi hyödyntää edellä menneiden latuja, jos mahdollista. Toisena päivänä edetään pikataival umpihankea. Tässä välissä on mahdollisuus levätä teltassa, laavussa tai vaikkapa kuusen persiissä, kuten kuulin kokeneemman kisaajan toteavan. Keskelle erämaata syntyi pieni kylä. Laavumajoitteet eri puolilla alkoivat nousta ja tulet niiden vierustoilla syttyä. Tunnelma oli vähintäänkin maaginen.

Videota lauantai-illan tunnelmista yöleirissä.

Yöpymispaikan valmistelua. Ensin lapioimista, sitten tulet ja lopuksi majoitteet.

Sunnuntai 11.2.

Sunnuntaiaamu koitti. Otetaan tähän kohtaan pieni ajatusleikki: Mieti, millainen on unelmiesi sunnuntaiaamu. Löhöilet ehkä sängyssä lämpimässä ja kohta saat pekoniaamiaisen, luet päivän lehden ja kuuntelet linnunlaulua aamuauringon paisteessa. Sängystä noustessasi saatat hieman venytellä ennen WC:ssä käyntiä. Ajatusleikki stop ja paluu takaisin. Kisan kakkospäivän alkaessa valkenemaan minäkin nimittäin nousin makuupussista, toki pienen venyttelyn jälkeen, sillä takareisi rupesi kramppaamaan. Pekoniaamiaista toimitti tänä aamuna pikapuuro ja lakritsi sekä pähkinät. Liekö näiden sekoitus syynä, mutta WC-tiloihin piti käydä tutustumassa. Riuku näytti melko tukevalta, mutten uskaltanut siihen koko painollani istahtaa. Aamutoimien jälkeen purettiin leiri takaisin reppuihin ja suunnattiin kohti lähtöaluetta.

 

Toisen kilpailupäivän pikataival alkoi takaa-ajolähtönä, jossa lauantaista parhaiten suoriutuneet pääsivät ensimmäisinä liikkeelle. Joukkueemme Nummen Samoojat oli lähtövuorossa noin puolivälissä 16 min kärjelle jääneenä. Kilpailun järjestäjän puolesta joukkueen matkaan liittyy myös uusi jäsen, joka valvoo, ettei kisakärjen avaamalle ladulle eksytä. Perässähiihtäjä.

Tapahtuma on monessa mielessä varsin ainutlaatuinen. Ensimmäisen kerran nimittäin näin tämän tapahtuman Facebook-sivuilla työpaikkailmoituksen, jossa haettiin perässähiihtäjiä. Toki esimerkiksi Kekkosen aikaan ammattikunta oli määrällisesti ajoittain varsin suuri, mutta ei kai silloin erillistä ilmoitusta tarvinnut. Niitä vain ilmestyi.

Joukkueemme mukana tullut perässähiihtäjä eteni perässämme maaliin saakka, vaikka kuinka koitin häntä karistaa.

Video kärjen maaliintulosta. 

Maalissa olimme sunnuntaina aamupäiväyhdeltätoista. Fiilis maalivaatteen alla Pikku-Syötteen huipulla oli hyvä. Joukkue selvisi maaliin. Itse ensikertalaisena sain hyvää oppia kokeneemmilta joukkuekavereilta, joista kaksi jo omaa umpihankineuvoksen arvonimen (jonka saa 10 onnistuneesta Umpihanki-suorituksesta). Kiitokset kaikille joukkuekavereille!

Samoin kiitokset tapahtuman luojalle, Heikki Haavistolle sekä käytännön toteutuksesta vastanneelle Pudasjärven Urheilijoille hienosta kisasta! Tapahtumaa suosittelen kaikille erä- ja retkielämästä pitäville luontoliikkujille. Tämä ei jäänyt osaltani yhteen kertaan!