XCM –kauden avaus Rajamäellä

Maastopyöräilyn osalta tämä kesä pääsi myös kisojen osalta käyntiin, kun Rajamäellä miteltiin XCM –kisan merkeissä (kisan kotisivuille). Matkana oli luvassa noin 70 kilometriä, nousuja sen sijaan melko maltillisesti. Haastetta toivat muutamat kivikko-osuudet, joissa sai ajaa sitä oikeaa maastoajoa. Vastaavasti reitillä oli lukuisia vauhdikkaita neulaspolkuja. Kun tähän vielä lisää kevään aurinkoisimman ja lämpimimmän päivän, niin kaikki olosuhteet olivat enemmän kuin kunnossa.

Yhtä aikaa maastokisan kanssa järjestettiin myös maantiekisa, joten pyöräilyn ystäviä oli saapunut paikalle paljon. Maantiepyöräilijät päästettiin matkaan ensin ja tämän jälkeen oli meidän vuoro. Kisasta lyhyesti seuraavassa:

Lähtö tapahtui johtoauton perässä ja itse olin jälleen maltillisemmissa asemissa hieman taaempana. Lyhyen siirtymän jälkeen matka jatkui jonossa peltotietä, joka muuttui myöhemmin pururadaksi ja pienemmäksi poluksi. Kuten arvata saattaa, jonotteluksi tuo matkaaminen meni. Suurempia mahdollisuuksia järkeviin ohituksiin ei ollut, joten tyydyin rauhalliseen menoon. Ihmetystä ehkä hieman herättää se, että jo pienten puunrunkojen ja kivien ylityksessä jalkauduttiin. Tämä nyt kuitenkin on maastokisa, jossa esteet kuuluvat lajiin ja niiden ylitys pitäisi olla arkipäivää myös ajaen. Toisaalta itsehän olin jälkipäässä matkaan tullut lähteneeksi. Sanottakoon vielä, että XCM –kisoihin osallistun pääasiassa hyvävauhtisten treenien vuoksi, ja toisaalta näin hienoihin tapahtumiin täytyisi lähteä jo pelkästään kannatuksen vuoksi.

Reitti itsessään oli kokonaisuutena varsin monipuolinen. Välillä sai ajaa siirtymiä vauhdikkaammin, kuten myös niitä neulaspolkuja. Toisaalta teknisemmillä osuuksilla sai keskittyä ihan tosissaan ajamiseen. Etenkin muutama teknisempi alamäkiosuus olivat hyviä lisiä.

Ensimmäinen kierros sujui pääosin jonossa. Toisen kierroksen ajoinkin sitten pääosin itsekseni, siihen asti, kunnes seurakaveri Ari liittyi ajoseuraksi. Normaalisti hän menee itseeni nähden kaukana edellä, mutta teknisten ongelmien vuoksi oli siitä kyydistä pudonnut pois. Tämä yhdessäajaminen piristi kovasti matkantekoa. Meno oli samantyyppistä kuin aiemmin viikolla, kun käytiin Vehoniemen suunnalla pyörittelemässä: eteenpäin vievää, muttei ihan hampaat irvessä kuitenkaan. Hyvällä fiiliksellä.

Kolmannelle kierrokselle jatkettiin samalla kaavalla. Tosin puolivälissä viimeistä kierrosta lämmin sää toi mukanaan ajoittaiset krampit molempiin sisäreisiin. Juoda olisi saanut moni verroin enemmän. Maaliin päästiin ajoajassa 3h 42 ja ½ min. Keskisyke lenkillä oli 156 bpm ja kulutus noin 3500 kCal:n kohdalla Polarin ilmoitusten mukaan.Tuloksissa sijoituin puolenvälin paikkeille. Tarkemmat tulokset löytyvät tästä linkistä.

Linkki Garminin tallentamaan GPS –jälkeen kisaradasta.

Lopuksi vielä kiitokset kisajärjestäjille, ajokavereille, joiden kanssa matkaa tuli taitettua, sekä vielä erikseen juomahuoltoapuna toimineelle Laura V:lle.