Runsas viikko sitten kisattiin lahden eteläpuolella
Haanja100 -tapahtuma. Meno oli viime vuoden tapaan mukavaa. Poluilta ei löytynyt
ihan samassa määrin kuraa ja mutaa kuin vuosi takaperin, mutta kuivana ei
tänäkään vuonna matkasta selvitty.
Kaikkein terävintä halua itsensä rääkkäämiseen en tuon kisan osalta
saanut kaivettua esille. Pikemminkin ajattelin eteneväni matkan sujuvaa
retkivauhtia. Mahdollisimman pikaisesti siis takaisin hotelli Kubijaan, jossa
odottaisi lämmin ruoka ja kylpylätilat, ehkä myös pari virvoketta näin kauden
päätteeksi.
 |
| Lähtökarsinassa jutustelua Korson kaiun Esan (vas.) ja Jeren kanssa. |
Matkaan pitkämatkalaiset lähtivät aamuseitsemältä, 100km:n
ajajien heräillessä aamupalalle. Ensimmäisen 15 km:n ajan mentiin ylämäkipainotteisesti.
Aloittelin hissuksiin pysytellen porukan jatkona. Ensimmäiselle huollolle
pääsin yhdeksältä, samaan aikaan, kun 100km ajajat starttasivat. Sieltä
pyyhältäisi jossain kohtaa ohi maailmanluokka, Martin Loo ja Christoph Sauser.
No, matkaa jatkoin yhdessä kolmen virolaisajajan joukossa. Tähän mennessä olin
päässyt yhdessä kapean polun alamäessä kulkemaan palan matkaa kylkimyyryä, kun
koitin saada sujuvalla alamäkiajolla saavutettua edellä meneviä. Toisaalta
pahemminkin olisi voinut käydä: yksi virolainen teki puusillalta tyylipuhtaan
otb:n suoraan vesiojaan ja toinen pehmeään mutaan. Itse selvisin parilla
mustelmalla, mikä kuulostaa huomattavasti mukavammalta kuin vetiset ajovaatteet
muutaman asteen lämmössä.
Matkalla voimansiirtoon tarttui viimevuodelta tuttua Haanjan
mutaa. Muutama takaratas toki suostui myös toimimaan. Suur Munamäen
valloituksen jälkeen matka jatkui ns. takakierrokselle, josta saavutin
kakkoshuollon. Pyörän pesu teki tekniikan toiminnalle ihmeitä, ja Eesti Pagarin
leivokset huoltopisteellä vastaavasti kuskille ihmeitä. Edelleen eteenpäin,
sillä matkaa olisi edessä n. 120 km.
Takakierroksella ylitettiin useita heinäpeltoja sekä todennäköisesti kaikki
Eestin mäet. Muualla maassa kun tuntuu olevan tasaisempaa kuin Pohjanmaalla.
Tässä kohtaa ajelin itsekseni, sillä muut eivät itselle sopivaa retkivauhtia
samassa kohtaa ajaneet. Kolmannella huollolla oli Tahkoltakin tuttu kuski Tiimo
Tonisson, jonka perässä ajaen jatkoin matkaa kierroksen loppuun.
Ensimmäinen kahdesta takakierroksesta oli ajettu ja toinen
olisi vielä edessä. Hieman harmitti, ettei päässyt näkemään 100km:n
kärkikahinaa. Toisaalta mukavaa, että retkivauhti oli sen verran sujuvaa, että
ehdin nopeiden kuskien alta pois. Viime vuonna kolme 100km:n kuskia ehti tuolla
kierroksella ohitse. Tiimo jäi jossain kohtaa henkilökohtaisen huoltonsa kanssa
pysähdyksiin, joten oma matka jatkui taas yksikseen.
Toisella kierroksella pääsi näkemään muitakin pyöräilijöitä,
kun 100km:n verkkaisimpia kuskeja tuli selkä edellä vastaan. Huoltopisteellä sain antaa
haastattelun ajopäivän kokemuksistani tapahtuman reportterille. Saapa nähdä,
tuleeko HaanjaDVD:lle tai johonkin muuhun mediaan allekirjoittaneen kangertelevaa
engelskaa kuuluviin.
Aiemmin tutuksi tulleet peltomäet mentiin nyt toistamiseen.
Kun runsas 500 kuskia ajaa pellolla, tulee siitä väistämättä polunnäköinen.
Niinpä toisen kierroksen ajo tuntui huomattavasti helpommalta kuin ensimmäinen.
Toisen takalenkin jälkeen matka jatkui kohti kahta
polkunousua, hiekkatiesiirtymiä ja lopussa olevia kahta hieman teknisempää
laskua. Näistäkin selvittiin kunnialla, joten maaliin tulin
tavoitteenmukaisesti rennolla ajolla ajassa 9h 28min 30s. Keli vaikuttaa
Haanjassa aika paljon, sillä viime vuonna ajoaikaa samalla reitillä kului
runsas tunti pidempään.
