tiistai 24. maaliskuuta 2015

Hiihtotapahtumia pidemmillä matkoilla



Edellisessä kirjoituksessa käytiin läpi alkuvuoden kolme ensimmäistä hiihtotapahtumaa: Neljän vuoren hiihto, Jämi42 sekä Kauha-hiihto. Kaikki upeita tapahtumia testata omaa hiihtokykyisyyttä hiihtäjien joukossa. Tällä kertaa käyn läpi loput kolme tapahtumaa, joihin otin osaa siitäkin huolimatta, että harjoitteluolosuhteet suksittelulle eivät ole enää helmikuun puolivälin jälkeen olleet kovinkaan mairittelevat.


Pirkan hiihto 1.3. päästiin hiihtämään yhden välivuoden jälkeen normaalilla reitillä. Lumenpuutteesta huolimatta järjestäjät olivat onnistuneet saamaan koko Pirkan uran hiihtämiskelpoiseksi. Perinteisen kisa starttasi aamuseitsemältä aamuauringon sarastaessa. Ensimmäiset tunnit olivat liukumista lentokelissä, mutta noin kymmenen aikoihin ladun pinta muuttui hetkessä vetiseksi. Työmiehen kelissä sai loppupätkän hiihdellä, lähinnä yksikseen, sillä edessä sen paremmin kuin takanakaan ei kanssahiihtäjiä juuri näkynyt. Muutama puolikkaan menijä tosin suihki vauhdilla ohi, mutta jostain syystä ei tehnyt mieli lähteä peesaamaan. Maaliin pääsin ajassa 5.36, joka on omalle tasolleni varsin kelvollinen suoritus.


Viikko Pirkan hiihdon jälkeen on tarjolla Pirkan reppuhiihto, joka tarjoaa mahdollisuuden saada suoritus, mikäli kisaaminen varsinaisena kisapäivänä ei onnistu. Itse olen tykästynyt kovasti reppuhiihdon kiireettömään ja varsin leppoisaan tunnelmaan. Kerrankin kisa, jonka aikana voi pysähtyä rauhassa latukahvilaan. Mainittakoon tässä yhteydessä sekin fakta, että tässä tapahtumassa ajanotto rajoittuu vain maalin sulkeutumisaikaan, joka sekään ei ole kovin mahdoton saavuttaa. Parina vuonna olen Pirkan hiihdon lisäksi käynyt tuplaamassa suorituksen, niin tänäkin vuonna.



Viimeinen hiihtotapahtuma henkilökohtaisella tasolla oli kuluneen viikonlopun lauantaina Vuokatissa. Matkana oli Kainuulainen sprinttihiihto, jossa peruslenkki kierrettiin ensin perinteisellä tyylillä ja lähtö/maalialueelle takaisin päästyä sama tuttu rata tuli kierrettyä vielä vapaallakin tyylillä. Henkilökohtaisesti onni oli, että jälkimmäisellä kierroksella tyyli oli vapaa. Sen verran vaappuvaa meno taisi olla kierroksen puolivälin paikkeilla. Toissavuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Kainuulaiselle sprintille, ja siitä muistikuvana olivat järjettömät krampit eri puolilla alavartalolihaksia (mukaan lukien ne paikat, joissa en tiennyt edes olevan lihaksia). Tänä vuonna meno oli hieman maltillisempaa ja vastaavilta vaivoilta säästyttiin. Tosin jo Pirkan hiihtojen yhteydessä alkanut kyynärpään mystinen vihlonta sai jatkoa Vuokatissa, ja tällä oli hieman vaikutusta rauhallisempaan menoon. No, oli kuinka oli, aika parani nelisenkymmentä minuuttia edellisestä kerrasta, mutta laittaisin tämän pikemmin lentokelin kuin kuntotekijöiden piikkiin.


Numerolappu lumilajien osalta on tältä talvelta laitettu säilöön, mutta tämän viikon verran jatketaan vielä hiihtelyä Luosto-Pyhän kauniissa maisemissa Lapin auringosta nautiskellen. Etelään paluun jälkeen kaivetaan pyörä esiin ja aletaan kierrättämään ketjua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti