Myös tämä viikonloppu tarjosi mahdollisuuden viettää aikaa
pyöräilemällä läpi yön. Tampereen yöelämään ja rastien hakuun, siis.
Startti tapahtui klo 22.00 Perheliikuntakeskus Hipan
pihasta. Toki valmistelut alkoivat täydellä tohinalla jo kahta tuntia aiemmin,
kun joukkueet olivat saaneet kartat reitinsuunnittelua varten. Rogainingille
tyypillisesti rasteja sai kerätä sieltä, mistä näki parhaaksi. Suuntia oli
karkeasti sanoen neljä: Tampereen keskusta/Kaleva, Kauppi, Kangasala Ruutanan/aseman ympäristöissä, sekä Kaukajärven eteläpuolinen osa aina Savontielle
saakka.
 |
| Lähdön tunnelmissa. Kisanumero auttaa muistamaan, jos jotain hälyttävää pääsisi tapahtumaan. Kuva: Ari Autio |
Oma reittimme kiersi alkuun Leinolan kautta Kangasalle ja
edelleen kohti Taivalpirttiä. Itselleni ennakkoon melko tuntemattomia seutuja.
Onneksi tiimikaveri Ari tiesi paikkoja jo entuudestaan, joten
paikallistuntemuksesta oli suuri hyöty suunnistamisen nopeutumisena.
Jos oli suunnistus nopeahkoa, niin aiempien tuntien aikana
maahan satanut lumi muodosti 10-15 cm
kerroksen ja tämä teki polkuajamisesta varsin haastavaa. Koska yöksi oli
luvattu pakastuvaa, vaihdoin vielä viime hetkellä nastat alle. Tämä tosin tarkoitti
myös sitä, että rengasleveys kapeni. Seurauksena, kuten odottaa saattaakin, oli
renkaiden vaeltelu käärmeen tavoin. Suoranaisesti se ei helpota eteenpäin
kulkemista, mutta saa hien nousemaan ihon pintaan. Kylmyydestä ei tarvinnut
kärsiä. Ainoastaan kateellisena saattoi katsella edellä menevää Fat Bikea, joka
rullasi aika mukavan näköisesti. Toisaalta tilanne tasoittui aina kun päästiin
siirtymille, joten kokonaisuutta ajatellen tilanne meni aikalailla tasan.
Tunnit kuluivat nopeasti. Arviolta kahdelta yöllä olimme
eteläisimmällä pisteellä Taivalpirtillä, josta matka jatkui kohti Hervantaa.
Ajaminen oli kivaa, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä että energia olisi
loppunut. Energian loppumisen tällaisissa tilanteissa voi huomata kahdella
tavalla. Ensinnäkin pakkasella alkaa palella ja toisaalta reisissä tuntuu
tyhjältä. Tällaisia kokemuksia sain kokea viikkoa aiemmin Mammuttimarssilla.
Marssilla ajelin oman itseni seurassa, mutta tällä kertaa sai matkaa taittaa
tiimikaverin kanssa. Porukassa ajaminen lisää myös ajomukavuutta, sillä karttaa
tutkivia silmäpareja on kaksi kertaa enemmän. Myös jutustelu matkan aikana
rauhoittaa kummasti omaa tekemistä.
Aamuyön tunteina saavuimme Hervantaan, jossa näkymät olivat
kaksijakoisia. Joitain muitakin otsalamppuja näkyi katukuvassa. Lisäksi TKL:n
busseista saapui omalla tavallaan Tampereen yöelämään tutustuneita
nuorisolaisten edustajia. Kymmenessä vuodessa tapahtuu näemmä ihmiselossa
sellaisia muutoksia, että kun ikää on 25, voi matkaa taittaa julkisilla.
Ikämieheksi varttuessa ei enää malta maksaa kuljetuksista, vaan tekee mieli
kulkea omin voimin. Pyöräilijöitä ja juoksijoita rogainingiin oli saapunut
järjestävän tahon mukaan noin 300, mikä on suuri määrä. En ole ikärasisti,
mutta yleissilmäys osoitti keski-iän tällaiseen harrastukseen olevan lähempänä
master-, kuin juniorisarjaa. Hatunnosto silti kaikille osallistujille, iästä
riippumatta. Pahoittelut muuten sille nuorelle miehelle, joka oli pienessä
laskussa palaamassa kotiinsa raskaan yön jäljiltä. Jarrut vingahtivat melko
äänekkäästi, kun vauhtia piti hiljentää kevyen liikenteen väylällä törmäyksen välttämiseksi.
Toivottavasti pumppu vielä toimii ja koti löytyi, mutkittelevasta askelluksesta
huolimatta.
Hervannasta edelleen kohti Kaukajärven eteläpuolen maastoja.
Mäenpäällinen rasti linjan alla, seuraava polkujen risteyksessä ja sitten kohti
tuulimyllyä sekä niemenkärkeä. Rastit löytyivät sieltä mistä pitikin. Aika
kului siivillä ja reittiä täytyi alkaa tarkastella sen mukaan missä vielä
ehtisi käydä.
Harmittavasti keskustan alue jäi tyystin kiertämättä.
Todennäköisesti auratut tiet olisivat olleet nopeimpia kulkea, mutta eipä tuota
osannut reitinsuunnitteluvaiheessa miettiä. Harmittava yhdeksän pisteen pummi
tuli vielä lopuksi, kun kiireellä yritimme rastia löytää. Ajoissa kuitenkin
oltiin takaisin kisakeskuksella. Jäipä vielä runsaat kymmenen minuuttia
varaakin.
 |
| Tiimikaveri Arin työväline rastien haussa osoittautui toimivaksi lumisten taipaleiden rastihaussa. Yhdistelmä Arin pyöräilykunto & Spessun FatBoy eteni lumessa höyhenen lailla. Kuva: Ari Autio |
Aamukuudelta lauantaina Hipan tiloissa oli vilinää.
Kisajärjestäjä oli yhteistyökumppaneineen varannut kisaajille aamupalat, joka
oli hieno lisä tapahtumaan. Muutenkin yö-rogainingista jäi varsin hyvät
muistot, niin järjestelyiden kuin reitinkin osalta. Tällaisia lisää, niin
mukana ollaan. Palkintojenjakoa ei tarvinnut tällä kertaa jäädä odottamaan
sijoituksen puolesta, joten matka jatkui takaisin kotiin ja suihkun kautta
lämpöisen peiton alle. Unta ei tarvinnut pitkään odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti