Offroad Finnmark 700 km, 2026

Kilpailuraportti, Offroad Finnmark 2026, 700km

Mikä on Offroad Finnmark? Katso lisätietoa sivustolta.

Johdanto

Kesälle 2026 oli omaan kisakalenteriin merkattu päätavoitteeksi Offroad Finnmarkin 700 kilometrin tiimikisa. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi Flying Finns -suomalaistiimin etenemistä maailman kenties haastavimman ja pisimmän maastopyöräilykisan eri vaiheissa. Tiimissä ajoivat Mikko Petäjämäki, Kalle Virtanen ja Jirka Länsikallio. Tiimi muodostui vuoden 2025 kisassa solo-sarjassa 700 kilometriä ajaneista kuskeista, joten kaikilla oli kokemusta tapahtumasta.

 

Kisaan valmistautuminen

Ilmoittautuminen kilpailuun tehtiin syyskuussa 2025. Päätös tällaiseen kisaan lähtemisestä tulee tehdä verrattain varhaisessa vaiheessa, sillä valmistautuminen vaatii perusteellisuutta. Karkeasti valmistautumista tehdään sekä kuskin että kaluston saattamiseksi mahdollisimman valmiiksi kohtaamaan kaikki ne mahdolliset tilanteet, joita vuorokausien mittainen kilpailu tarjoaa.

Kuskin tapauksessa harjoittelu vaatii kestävyyspohjaa useamman vuoden ajalta, joskin kisaa edeltävän vuoden harjoittelun merkitys on iso. Kaluston osalta valmistautuminen tarkoittaa sekä maastopyörää ja siihen liittyviä osia että varusteiden kuljetukseen käytettäviä ratkaisuja. Myös ajoasujen ja -kenkien tulee toimia sekä normaalissa kesäsäässä että muutaman asteen jopa nollaan putoavan lämpötilan, jossa taivaalta voi tippua runsaastikin vettä usein myös navakan tuulen saattelemana.

Tiimin jäsenet asuvat eri puolilla Suomea, joten yhteislenkit edeltävän vuoden aikana rajoittuivat muutamaan täsmäharjoitukseen. Jokainen kuski hoiti omatoimisesti oman harjoittelunsa. Yhtenä nostona täsmäharjoituksesta mainittakoon Pirkanmaan alueella ajettu Pinehill Extreme-tapahtuma, jossa ajettiin vuorokausi maastoajoa. Tämä tarjosi hyvän pohjan kuskeille oman suorituskyvyn ja varusteiden testaamisen osalta.

 

Kilpailu

Kilpailureitin karttakuva. Kisa ajetaan Pohjois-Norjassa Finnmarkin maakunnassa. Etappeja (13) läpikäydään seuraavissa alaluvuissa.

Vuoden 2026 Offroad Finnmark 700 -kisa koostui 13 etapista. Matkaan lähdettiin maanantaina 27.7. klo 13:00. Seuraavissa luvuissa läpikäydään kilpailusuoritusta etappikohtaisesti.

 

1. Prologi: Alta (distance 38km/ elevation 410m)

 

 

Matkaan lähdettiin johtomönkijän saattelemana läpi kaupungin kellon ollessa 13:00. Vapaan ajon alkaessa siirryttin sorapohjaiselle hiihtouralle ja edelleen etelästä tutuille metsäpoluille. Aiemmista vuosista poiketen alun ympyrälenkkiä oli pidennetty 38 kilometriin. Kello 15:00, kahden tunnin ajon jälkeen olimme ensimmäisessä huollossa.

Huollot jakautuvat perushuoltoihin, joissa tulee olla vähintään 15 minuutin ajan. Näiden lisäksi reitillä oli kolme pitkää huoltoa, joissa tuli olla vähintään neljä tuntia, mutta yhteenlaskettuna kuitenkin kuusitoista tuntia. Tässä vaiheessa huoltotauolla olimme 15 minuuttia, jonka jälkeen matka jatkui.

2. Alta-Sneddet

 

Prologin jälkeen matka jatkui isommalle ympyrälenkille, jolla mittaa tulisikin olemaan runsas 640 kilometriä. Reitti Sneddetin huoltopisteelle oli sama kuin vuoden 2025 kisassa: alussa ajettiin Altajoen vierustaa Øvre Altaan, josta matka jatkui edelleen ylängölle, Finnmarksviddaan. Tänä vuonna kirkkaan sään myötä näkymät olivat upeat.

Hieman ennen huoltopistettä Kallen pyörästä napsahti pinna poikki, minkä seurauksena myös rengas tyhjeni. Pikku huoltotoimenpiteitä luvassa, mistä kuitenkin selvittiin melko ripeästi. Sneddetissä odotti lämmin huoltoteltta sekä ruokaa ja juotavaa.

Matkalla Sneddetin huoltopisteelle. Soolokisaa ajanut Petri oli Flying Finnsin ajoseurana alkureitillä (Kalle Virtanen).

Tyyppimaastoa ensimmäiseltä pitkältä etapilta (Kalle Virtanen).

 

3. Sneddet-Biedjovagge

 

Jatkoimme Sneddetistä kohti etelää enimmäkseen hyväkulkuista mönkijäuraa. Pääosin ura oli kivikkoista, mutta ainoastaan muutamassa kohdassa ajettavissa oleva ura loppui joko soisen maaston tai järeämmän kivikon vuoksi. Matka kuitenkin eteni varsin sujuvasti ja Biedjovaggen huoltopisteen teltat saavutettiin kellon näyttäessä aikaa 03:14 tiistaiaamuna. Aikaa lähdöstä oli kulunut 14 tuntia 14 minuuttia sijoituksen ollessa tiimisarjan toinen. Kaksi seuraavaa tiimiä oliva kuitenkin saapuneet myös huoltoon ennen kuin matka kohti Kautokeinoa jatkui.

4. Biedjovagge-Kautokeino

 

Biedjovaggen kaivosalue sijaitsee melko korkealla ja etappi alkoikin hiekkatielaskulla. Tien päätyttyä matkanteko jatkui hieman hankalakulkuisemmassa tunturikoivikossa ja -pajukossa, joista ura muuttui kapeaksi poluksi ensimmäisen isomman nousun alkaessa.

Reitti tällä etapilla seurasi virallista vaellusreittiä ja siihen oli saatu kerättyä hämmästyttävän monta kukkulan lakea. Etapilla olleiden mäkien jälkeen ajettiin vielä tovi sekä hiekkapohjaisia että suossa olevia mönkijäuria, kunnes lopulta päästiin pitkälle asfalttitiesiirtymälle, jonka päässä odottaisi ensimmäinen pitkä huoltotauko kera lämpimän suihkun, lämpimän ruuan ja pienten nokosten.

 

5. Kautokeino-Maze

 

Taukoa Kautokeinossa pidettiin suunnitelman mukaisesti noin 4,5 tuntia, jonka jälkeen matka kohti Masia (Maze) alkoi. Noin kymmenen kilometrin jälkeen todettiin Kallen takarenkaan vuotavan, ja pistettiin uusi sisuri alle. Edelleen matkan edetessä alkoi takakiekko jälleen käyttäytyä hieman omituisesti ja tarkemman tutkimisen jälkeen sai todeta, että yhdessä takakolmion laakerissa tuntui välystä. Otimme pikaisesti neuvoa antavan soiton kisaorganisaation huoltotiimiin, ja lopulta päädyimme palaamaan takaisin Kautokeinon huoltoon, jossa odottamassa oli huoltomiehistö ja -välineistö. Korjaustoimenpiteet kestivät tovin ja pääsimme jatkamaan matkaa kolme tuntia myöhemmin. Taukoa kertyi Kautokeinossa yhteensä 7,5 tuntia ja lisäksi saatiin tehtyä 30 kilometrin verryttelylenkki. Unia tuli tauolla otettua aavistuksen suunnittelemaani vähemmän, ehkä noin puoli tuntia. Kuskien ohella pyörät kuitenkin toimivat ja se oli tässä kohtaa tärkeintä!

 

Etappi Masiin oli kilpailun pisin. Etapin aikana oli sateista ja tuuli kävi koillisen suunnasta melko viileänä. Jälkianalyysina tämä oli itselleni yksi kaikkein haastavimmista etapeista kisassa. Masi kuitenkin saavutettiin lopulta tiistaina kellon ollessa 23:35.

 

6. Maze-Suossjavri1 

 

Masissa huolellinen tankkaus, jonka jälkeen matkaan Keski-Finnmarkille tyypillistä tunturikoivujen seassa ajelua: oikealle-vasemmalle-ylös-alas-suohon-ylös jne... Osittain matkalle osui myös tutuksi tullutta suota sekä puutonta tundraa. Keskiviikon aamuyössä sade ropisi hiljalleen, mutta samanlaista vilua ei tuntunut. Matka eteni kohtuullisen mukavasti, joskin loppusiirtymällä meinasi nukahtaa ohjaimiin. Tämä vuoksi pidettiin välillä niin sanottuja silmien herättelytaukoja.

 

Kallen pyörä oli alkanut ilmoitella jälleen aiempaa ongelmaa. Saavuttaessa Suossjavren huoltoon huoltomies tutki tilanteen, ja totesi, ettei enää välttämättä olisi mitään tehtävissä sillä huoltokalustolla, mitä kisajärjestäjällä oli tarjolla. Vaihtoehdoksi tuli vaihto kokonaan uuteen pyörään, mikäli sellainen jostain löytyisi. Suossjavren huollossa vietimme aikaa selvityön verran, eli lähes kolme tuntia. Lopulta Kallelle saatiin pyörä erään toisen tiimin huoltajalta. Kyseessä oli SmartDokin naistiimiä 

 huoltonut henkilö, joka lainasi oman pyöränsä käyttöön loppukisan ajaksi. Huoltaja oli ottanut pyöränsä mukaan, mutta totesi, ettei sitä tarvitse. Pyörä oli endurohenkinen vuoden 2014 Canyon, eli ei ihan uusinta tekniikkaa. Joka tapauksessa sai tässä kohtaa luvan kelvata.

 

7. Suossjavri1-Karasjokk 

 

Etappi alkoi kohtuullisen pitkällä tiesiirtymällä, josta käännyttiin kohti pohjoista ja edelleen kohti länttä kohti Ravnastuaa ja edelleen kohti Karasjoen pitkää huoltoa. Reitti oli suurelta osin sama, jota oli ajettu edellisenä vuoden toisin päin. Johtuen ehkä pitkästä tauosta edellisellä etapilla matka eteni varsin sujuvasti ja tulimme hyvävoimaisina Karasjoelle.

 

Karasjoella pidettiin 4,5 tunnin mittainen huoltotauko. Tuona aikana ehtii hyvin syödä, käydä suihkussa, syödä uudelleen, nukkua hieman (nyt noin 90 min), syödä ja pukea ajokamat uudelle etapille. Matkaa jatkettiin tiimisarjan kolmannella sijalla kellonajan näyttäessä 22:33 keskiviikkoiltana.

 

8. Karasjokk-Skoganvarre

 

Karasjoelta kohti pohjoista. Alkuun edettiin asfalttia ja hiekkatietä nousumetrejä keräten. Maastosta oli helppo huomatta että kuluneiden vuorokausien aikana oli ollut sateista. Soisilla alueilla mönkijäurat olivat veden peitossa, eikä ajoalustaa voinut nähdä. Tiukalla perstuntumalla kuitenkin edettiin vettä halkoen. Muutama hieman vuolaampi joki ylitettiin, mutta selkeästi pahoja ylistyspaikkoja ei ollut tällä etapilla.

 

Aiempina vuosina tällä etapilla on ihaltu Stabbursdalenin vuoria, mutta tänä vuonna pilvisyys oli runsasta, eikä maisemista juuri päässyt nauttimaan. Matka eteni mukavalla tahdilla, vaikka yksi tyhjentynyt rengas paikattiinkin. Noin viiden tunnin matkanteon jälkeen näimme edessämme tiimikisan kakkostilaa pitäneen Team SmartDokin ajajat Erik Bangin ja Styrke Eriksenin. Heillä matka eteni sujuvasti, mutta meillä se oli ilmeisesti taittunut jopa nopeammin. Ohitimme joukkueen ehkä noin 15 kilometriä ennen huoltopistettä.
 

9. Skoganvarre-Bojobaeski

 

 

Omissa ennakkokaavailuissani tämä olisi koko kisan kuningasetappi, enkä tainnut pieleen veikata. Skoganvarressa pidimme rauhallisen huoltotauon, jonka jälkeen matka jatkui kohti länttä. Heti alkuun oli useamman kilometrin mittainen nousu, jonka jälkeen matka jatkui ajokelpoisella mönkijäuralla. Muutaman joenylityksen jälkeen alkoi enimmäkseen poluton osuus, jossa matkanteko vaihtui ajamisesta pyörän työntämiseen.

 

Kalle (vas.) ja Mikko tauolla. (Jirka Länsikallio)

Mikko ja Jirka jokiylityksellä (Kalle Virtanen)

Kulkukelpoista uraa - kuvassa Mikko (vas.) ja Jirka (Kalle Virtanen)

Alkunousussa Stabbursdalenille paistoi aurinko (Kalle Virtanen)

 

Selfie Stabbursdalenin etelälaidalla (Mikko Petäjämäki)

Jirka ja Transition (Mikko Petäjämäki)

Kalle ja laina-Canyon (Mikko Petäjämäki)

Mikko ja Canyon Lux Trail CF8 (Jirka Länsikallio)

Yhteispotretti (Mikko Petäjämäki)

Kallen (yllä) ja Jirkan (alla) ajoa ylängöllä. (Mikko Petäjämäki)

 

Loppumatka Bojobaeskiin meinasi olla hieman väsynyttä. Energia onneksi upposi ja matkaan lähtiin reipas kolmikko. (Mikko Petäjämäki)

 

Bojobaeskiin saavuttaessa oli varsin uupunut olo. Tauolla kuitenkin energia imeytyi mukavasti ja uudelle etapille lähdettäessä oli taas virtaa edetä. Toisaalta edellisellä etapilla olimme olleet pääkilpakumppaniamme noin tunnin verran nopeampia, joten sijoitus pysyi vahvastyi toisena. Ykkösenä ollut joukkue oli jo tässä vaiheessa lähes loppusuoralla, kun meillä matkaa oli vielä noin 165 kilometriä

 

10. Bojobaeski-Mollisjokk & 11. Mollijokk-Suossjavre

 

 

Edellisessä huollossa oli varoiteltu vuolaista virroista ja etenkin Giellanjohka oli joki, jossa virtaus oli suurta. Alkuajon jälkeen tuohon saavuimmekin ja tuossa ylityksessä oli kohtuullisen hankalaa saada pyörä pidettyä aisoissa samalla, kun itse yritti edetä kohtuullisen liukkailla kivillä. Tuosta onneksi selvittiin kohtuullisesti. Itse tosin kastuin vyötäröä myöden, joten seuraavilla kilometreillä oli varsin raikasta, ehkä jopa hieman kylmäkin.

 

Edellisen jokiylityksen jälkeen tuuli yltyi ja sade alkoi. Säätilaa riittikin koko loppuetapille ja melko kylmettyneitä ukkoja saapui Mollesjohkan huoltopisteelle torstai-iltana kellon näyttäessä 23:08.

 

Mollisjohkan huollosta jatkettiin kisan lyhimmälle etapille ja matkaan kohti Suossjavrea ja viimeistä pakollista pitkää taukoa. Sade oli tauonnut, mutta melko viileältä tuntui edetä. Vettä oli joka paikassa ja paljon. Jossain vaiheessa oman pyöräni takavaihtajasta vaihtui akku. Vaihto uuteen ja matka jatkuu. Muutama minuutti ajoa ja taas akku tyhjänä. Kosteus teki tepposia, ja jossain vaiheessa valitsin sopivan vaihteen, jolla etenin vaihtamatta vaihteita koko loppumatkan loppusiirtymälle. Lisähaastetta ajoon, mutta onneksi tuo jäi vain väliaikaiseksi ongelmaksi. Myöhemmin Pitkän tauon jälkeen vaihtaja toimi normaalisti ja akun kesto oli normaalimpi.

 

Suossjavren toisessa huollossa saimme tietää, että takana tuleva tiimi oli hieman saavuttanut etumatkaamme. Samalla kuitenkin saimme tiedon, ettei pyöränvaihdosta tulisi aikarangaistusta. Niinpä meillä oli edelleen turvallinen, noin puolentoista tunnin etumatka. Mikäli oman joukkueen ajo etenisi, kuten tähänkin saakka, olisimme maalissa toisena. Kaikkea voi kuitenkin pitkässä erämaakisassa tapahtua, joten tarkkana sai olla.

12. Suossjavre2-Jotka

 

 

Perjantaiaamu ja kello on 06:32. Matkaa on taitettu noin 90 tuntia ja viimeinen sata kilometriä odottelee lentäviä suomalaisia. Jos tilanteesta hakee hyviä puolia, niin sateet ovat loppuneet ja onhan maastopyöräily muutenkin mukava harrastus.

 

Alun maantiesiirtymän jälkeen suunnataan kohti pohjoista. Ajossa vuorottelevat tunturikoivikon mönkijäura ja suot, joissa sukat pääsevät hieman kastumaan. Ylitetään myös pari jokea. Samalla 300 kilometrin kisan voittaja viilettää vauhdilla ohi. Menee melko pitkään, ennen kuin seuraavia tuon kilpailun kuskeja tulee näkyviin. Kannustuksia jaellaan puolin ja toisin. Hieman korkeammalle ylänköön kiivettäessä maastonpohja muuttuu kovemmaksi ja rullaavammaksi. Kun ajorytmistä taas saa kiinni, on matkanteko mukavaa. Jotka on tämän kilpailun viimeinen huoltopiste ennen maalia. Sovimme joukkueen kesken, että pidämme lyhyen tauon. Ripeästi vain lämmintä ruokaa, jonka jälkeen matkaan kohti maalia.

 

Mikko (edessä) ja Kalle lähdössä viimeiselle etapille. (Offroad Finnmark, Marthe Nyvoll)

13. Jotka-Alta (Maali) 

 

Jotkasta matka alkoi melko jyrkällä nousulla, jota seurasi yhtä jyrkkä lasku Tuttebergetiin. Matka jatkui edelleen muutaman kilometrin asfalttisiirtymällä, kunnes käännyttiin luoteeseen ja noustiin ylängölle suunnaten Altaa kohti. Muutama mäki oli noustavana, ennen kuin tultiin lopun liuskekivilaskuun ja edelleen Palojärvelle. Tässä vaiheessa jäljellä on enää tiesiirtymää. Nyt oli varmaa, että joukkueemme Flying Finns sijoittuu kilpailussa toiseksi. Tulos on upea. Ajoimme rauhassa nautiskellen loppukilometrit ja maaliin saavumme 99 tuntia ja 22 minuuttia kisan alkamisen jälkeen. Olo on voipunut, mutta onnellinen.

 

Kisa oli päätöksessä ja suoritus oli erittäin hyvä! 

 

The FLYING FINNS  (Kuva: Offroad Finnmark, Anders Abrahamsen)

Kakkoseksi tulleenkin on helppo hymyillä  (Kuva: Offroad Finnmark, Anders Abrahamsen)

Kärkikolmikkoon sijoittuvat kuskit saavat palkinnoksi paikallisen lasitaiteilijan Daniela Salathen uniikin lasitaideteoksen. (Kuva: Offroad Finnmark, Anders Abrahamsen)

 

 

Lopputulokset

Linkki tulossivulle 

Joukkueen kisaan käytetty aika oli 99 tuntia ja 22 minuuttia. Vertailukohtana edellisen vuoden kisaan voi todeta, että nyt meni noin 22 tuntia pidempään. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että joukkue olisi edennyt heikosti, vaan meno oli todella hyvää - sen sijaan tämän vuoden kisa oli sääoloiltaan äärimmäinen. Jokien ja pienempien koskien ylitykset olivat erittäin haastavia. Oli osin onni, mutta enimmäkseen hyvää taitoa, ettei ylityksissä tapahtunut suuremmin täydellisiä kastumisia. 

Tämän vuoden reitin haastavuudesta kertoo myös se, että aikarajoituksen puitteissa maaliin tämän vuoden kisassa pääsi yhdeksän joukkuetta, kun viisi joukkuetta joutui keskeyttämään tai ei ehtinyt ajoissa. Solo-sarjassa puolestaan maaliin pääsi 13 kuskia ja keskeyttämään joutui 12 kuskia.

Offroad Finnmark on ohi vasta, kun banketti on läpikäyty. Bankett-illallisella suomalaiskuskit kokoontuivat saman pöydän ääreen läpikäymään kisakokemuksia hyvän ruuan ja juoman sekä musiikin ja muun ohjelman äärellä (Mikko Petäjämäki)

Palkintojenjako

 

Miesten 700 km tiimisarjan podium (Joonatan Haukilehto)

Yhteiskuvassa suomalaisfinisherit vuoden 2026 kisassa (Tommi Saarinen)

 

 Kiitokset tiimikavereille, kotijoukoille sekä kaikille kisassa mukana jännittäneille!