Vanheneminen

Vanheneminen on kauhistus. Läntinen maailmankolkka on varautunut tähän vaivaan tarjoamalla varsin oivallisia kosmetiikkatuotteita. Niitä turvehoidon ja tuorekurkun kanssa käytettynä kyetään jarruttamaan tätä kurjaa ajan etenemistä. Sääli, etteivät esimerkiksi Kiinassa ole huomanneet tätä. Arvostavat elämänkokemusta. Outoa. No, kovalla vauhdilla länsimainen markkinointikoneisto sinnekin pyrkii. Melko hyvin tämä koneisto on ainakin saanut länsimaat haltuunsa, sillä vanhenevaan ulkonäköön kuuluu olla pettynyt, jos ylimääräiset uurteet näkyvät peilille ja etenkin jos heijastuvat sieltä takaisin.

Ironia on vaikea taiteenlaji, varsinkin kirjoitettuna. Siispä todettakoon, että elämän tuomiin jälkiin silmien uurteissa olen tyytyväinen. Pari harmaata säiettä on myös jo löytynyt taakse pakenevasta hiuksistosta, enkä vielä ole ymmärtänyt ahdistua siitä. Tällä viikolla tuli mittariin kolmaskymmeneskolmas (33) vuosi. Kiitokset siis onnitteluista!

Mitkä mahtavat olla ajatukset siinä vaiheessa, kun olen elänyt saman verran lisää vuosia? (Todettakoon heti, että kaikkea voi tietenkin sattua eikä sitä rajapyykkiä tule koskaan saavuttamaan, mutta suurempi todennäköisyys on, että tuokin aika joskus koittaa.) Vaikeaa on etukäteen arvioida. Niinpä käytän vertailukohtana henkilöitä, jotka tuon kunnioitettavan iän ovat saavuttaneet. Elämään kuuluu paljon asioita, mutta koska tämä on pyöräilyblogi, rajoitun tarkastelemaan (taaskin) ikää vain liikunnallisista lähtökohdista.

Kuluneiden vuosien aikana olen kokenut useita upeita kuntotapahtumia. Näihin osallistuvat kuntoliikkujat ovat pääsääntöisesti täysi-ikäisyyden saavuttaneita ja ilahduttavan paljon joukossa on ollut eläkeiän saavuttaneita teräsmiehiä ja -naisia. Pirkan kierroksen tapahtumat ovat ensimmäinen esimerkki. Ensimmäistä kertaa osallistuessani Pirkan hölkkään tervaskannot pyyhälsivät ohi innokkaasti aloittaneesta nöösistä. Sama on toistunut hiihdossa. Eivätkä nuo kokemukset ole rajoittuneet pelkästään siihen ensimmäiseen kertaan, vaikka rauhallisemmin olen malttanutkin aloittaa. Veikkaanpa, että aika moni biologisesti parhaassa fyysisessä iässä oleva joutuisi kokemaan saman, jos tulevana lokakuisena sunnuntaiaamuna starttaa 33 km hölkkämatkalle.

Maastopyöräilyn marathonCupin osakilpailuihin on osallistunut kuluneenakin vuonna henkilöitä, joiden sarja olisi 65+. Todella hyvää vauhtia ovatkin pitäneet. En olisi nopein siinä(kään) sarjassa. Eikä se kerro pelkästään siitä, että oma vauhtini maastopyörällä olisi hidasta. Normaalisti en halua verrata omaa suoritustani kisoissa toisten suorituksiin, sillä pyrin kilpailemaan vain itseäni vastaan ja täten kehittymään. Halusin silti tuoda tämän esiin vertaillen suorituksia, sillä siten lukija saa parhaan kuvan näistä teräsmiehistä.

Pitkäkestoisissa liikuntasuorituksissa kunto kehittyy huomattavan myöhäiselle iälle, jos verrataan vaikkapa pikajuoksuun tai useimpiin palloilulajeihin. Siispä uskon, että säännöllisellä liikunnan harrastamisella on rahkeita rikkoa vielä useasti omia rajoja sekä matkan pituuksissa, että tuttujen matkojen ripeämmässä toteutuksessa. Heinäkuisen OffroadFinnmarkin voittajakaksikon iät olivat 44 ja 47 vuotta. Toisena olleilla 44 ja 48 ja kolmansilla 37 ja 49 vuotta. Muissa reitin onnistuneesti läpäisseissä tiimeissä oli useita kuskeja, jotka pääsisivät m50 tai m60 -sarjaan. Tasa-arvon vuoksi mainittakoon, että muutamia parikymppisiäkin reitin läpäisi.

Aikaa oman kunnon kehittymiselle on siis vielä runsaasti. Edellyttää tietysti, että liikunta maistuu yhtä hyvälle tulevaisuudessa kuin miltä se nyt tuntuu. Pitkän aikavälin tavoitteena voisi olla vaikkapa kävely- ja ehkä jopa pyöräilykyky vielä 99 -vuotiaana!