En palannut Leevi and the Leavingsin mukaisesti kotiseudulle
Pohjois-Karjalaan, vaan kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle. En myöskään vaihtanut
farkkuja verkkarihousuun, vaan pyöräsucciksiin. Olihan lauantaina vuorossa XCM
-sarjan kolmas osakilpailu Joupiskalla. Ja koska näiltä seuduilta tämä hieno
harrastus aikoinaan alkoi, oli osallistuminen selviö.
Harvemmin tulee kisoihin lähdettyä kisakulkineella.
Torstaina kuitenkin pyöräilin Ylöjärveltä kisapaikkakunnan tuntumaan. Yleisesti
ottaen viime viikko olikin tulevaa OffroadFinnmarkia ajatellen viimeinen
harjoituksellisesti tärkeä viikko. Alkuviikko meni lyhyempien mäki- ja
suunnistusharjoitusten parissa. Torstaina tein pitkän, edes jollain tavoin
tulevaa Norjan kisaa simuloivan harjoituksen. Nousuja ja laskuja tässä
harjoituksessa kertyi toki huomattavasti vähemmän, mutta matkallisesti saavutin
2/3 määrän. Myöskään Finnmarkissa viime vuonna tutuksi tulleita suo-osuuksia
tälle reitille kertyi oikeastaan vain yksi. Sekin piti hakea viimeiseltä
kymmenen kilometrin etapilta. Runsaan yhdeksän tunnin ajon jälkeen on hyvä
testata, miten pääkoppa reagoi melko ärsyttävään suotunkkaamiseen nokkosten
pistellessä sopivin väliajoin. Huvinsa kullakin, mutta onneksi noita nokkosia
ei pohjoisesta löydy, toivottavasti. Harjoitus onnistui joka tapauksessa siten
kuin olin sitä suunnitellutkin. Matkaa kertyi 200 km, nousuakin 1189 m, ajoajan ollessa aika
tarkalleen yhdeksän tuntia.
Tarkemmat ”Garminfaktat” pitkästä harjoituksesta täältä.
Perjantai meni parituntisen, hyvin kevyen pyörittelyn
parissa. Kävimme Lauran kanssa kiertelemässä lauantain kisareittiä joiltain
osin. Melko hyvältä jaloissa tuntuikin, vaikka reidet torstain jäljiltä olivat
aika tyhjät.
Lauantaina pyöräilin alkulämmittelyksi Joupiskan
rinneravintolan edustalle. Paljon oli jälleen tuttuja paikalla, vaikka
yleissilmäilyn perusteella kisaajia oli aiempiin vuosiin verrattuna aavistus
vähemmän.
Hetki ennen starttia. Osuin näköjään hyvin keskelle kuvaa. (kuva: Petra Talvitie) |
Kisa starttasi 12.00 ja matkaan lähdettiin kiipeämällä heti
alkuun noin puolet laskettelurinteestä. Tästä jatkettiin 12 km:n
aloituskierros, jonka jälkeen matka jatkui kahdella pidemmällä 24 km:n
kierroksella. Vauhti oli alun helpommilla alustoilla sujuvaa, mutta kuten
aiempina vuosi, myös tällä kertaa ruuhkaa tuli ensimmäisellä teknisemmällä
osiolla. Yritin löytää heti alussa sellaisia asemia, ettei tekniikkapätkillä
tarvitsisi odotella edellä ajavien takkuillessa, kuten niin usein aiemmin. Aika
hyvin tämä suunnitelma onnistui. Tosin täytyy ihmetellä, että edellä meni vielä
tässä vaiheessa henkilöitä, jotka eivät osanneet ajaa hieman teknisempiä
droppeja sujuvasti alas.
Pystyin pitämään ensimmäisen ja toisen kierroksen yllä
itselleni sopivaa vauhtia. Sijoituksista en sen tarkemmin tiedä, mutta eipä
sillä niin väliäkään. Tämän kisan tarkoitus itselleni oli saada hyvä
vauhtikestävyystyyppinen harjoitus, jossa testattaisiin jalkojen puhtia sen
jälkeen kun ne on paria päivää aiemmin tyhjennetty. Hyvät tuntemukset jaloissa
olivat hyvä merkki Finnmarkia ajatellen.
Petäjän Matin sanoin: "Sivuosuma, ei ihan Herra 47.." (Kuva: Kaisa Kekola.) |
Toisen kierroksen lopulla näin edessä muutaman ajajan ryhmän
ja viimeiselle kierrokselle lähtiessä ajattelin, että saan heidät hieman
vauhtia kiristämällä kiinni ennen pitkää siirtymäosuutta. Siinä pääsisi
hyödyntämään peesiä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin yllättävä muutos, kun
takavaihtajan vaijeri päätti napsahtaa poikki päätöskierroksen alkupuolella.
Keskeyttää ei enää kehdannut, kun näin vähän oli enää jäljellä ja toisaalta
huoltokin oli pelannut mainiosti.
Niinpä viimeinen kierros ajeltiin pääasiassa 32 – 11
-välityksellä. Siirtymillä sai toisenkin vaihteen, 44 -rieskan, käyttöön.
Pienintä eturatasta en voinut käyttää, kun ketju lähti pyörimään tyhjää pakan
ympärillä. Siirtymän jälkeisellä kivikkopolkuosuudella oli pakko ajaa putkelta
hitaalla pyörityksellä. Ajaessa voimansiirto alkoi pitää kärsiviä ääniä ja
välillä ketjut löivät pakan ympärillä tyhjää. Varmistui sekin, että
voimansiirto menisi tämän kisan jälkeen sitten vaihtoon. Kivikko-osuuden
puolivälissä pääsi suhinat takarenkaasta sen merkiksi, että renkaan sai vaihtaa
hyttysten pitäessä seuraa. Eipä ole turhaan tullut vararengasta mukana
kannettua koko kesää, sillä jo nyt sitä pääsi käyttämään. Vaihdon aikana ehti
muutama ajaja mennä ohi, mutta melko nopeasti pääsin matkaa jatkamaan. Lopun
ylämäessä ei pyörittäminen enää onnistunut ketjujen pyöriessä tyhjää, joten
juoksuharjoittelua pyörän kanssa ylämäkeen pääsi myös kisan lopussa harjoittelemaan.
Maaliin kuitenkin pääsin onnellisesti ajassa 2h 48min 03s.
Maaliintulon jälkeenkin hymyä riitti. Vieressä tänään poikkeuksellisesti huoltajana ollut Laura. (Kuva: Kaisa Kekola.) |
Joupiska XCM oli tänäkin vuonna onnistuneesti järjestetty
tapahtuma. Kiitokset siitä kaikille asianosaisille! Ensi viikonloppuna sitten
vuorossa SyöteMtb.
Joupiskan reitti Garmintallenteena täältä.
Joupiskan tulokset täältä.
Kyllähän miehellä kulkee....kateeksi käy, kul alta kolmen tunnin ja kaikenmoista remonttia. Eipä siinä onne pohjoisen turneelle.
VastaaPoistaIhan hyvin jalat toimivat, vaikka takana oli aiemmin viikolla tehty pitkä harjoitus. Huomasinpa myöhemmin, että pinnakin oli katkennut, tosin onneksi vain takakiekosta :) Kiitos, eihän tuonne Altan lähtöön ole enää kuin kaksi viikkoa!
VastaaPoista